Aajon ja Eilin ikioma kotisivu
Pelit

Koska pelit ovat ainakin Jaakon mieleen aina henkeen ja vereen, tässäpä muutama mieltä sykähdyttänyt pelikokemus. Jos kykenette, tutustukaa näihin mestariteoksiin. Huomioi, että pelit eivät ole lainkaan järjestyksessä.

NiGHTS - into dreams (Sega Saturn)

nights.jpg

NiGHTS on ehkä kulteista kultein peli. Täydellinen sekoitus seikkailua ja fantasiaa unimaailmassa. Omaa ehkä hienoimman, omaperäisimmän ja tyylikkäimmän päähahmon ikinä. Tämän piti olla Sonic Teamin "välityö" Saturnille ennen uutta Sonicia, mutta onkin paljon parempi kuin mikään Sonic-peli koskaan. Lisäksi oli ensimmäinen peli, joka käytti hyväksi analogista 3d-ohjainta, ja se lisäksi toimi täydellisesti. Jatko-osa on ehkä todellisten pelifanien odotetuimpia pelejä. NiGHTS sai myös vallan mainion, päivitetyn jouluversion. Upea, hieno, täydellinen, paras.

Panzer Dragoon, PD Zwei, PD Saga, PD Orta (Sega Saturn, Xbox)

pd.jpg

Nämä pelit antoivat luvan odottaa Saturnilta paljon ja herättivät henkiin rail-shooter-pelit. Saga on yhä yksi parhaita rpg-eepoksia koskaan, ja Orta näyttää mihin asti Xbox yltää graafisesti. Kokonaisuutena täydellinen pelisarja, kuuluu ehdottomasti jokaisen pelimiehen -ja naisen kokea.

Final Fantasy, FFII, FFIII (NES), FFIV, FFV, FFVI (SNES), FFVII, FFVIII, FFIX (PSOne), FFX (PS2)

ff8.jpg

Final Fantasy-sarjan pelit, jos eivät luoneet rpg-genreä, niin ainakin toivat sen ryminällä suurien massojen tietoisuuteen. Samat elementit toistuvat jokaisessa pelissä aina NES-ajoista lähtien, kehiteltynä uusilla alustoilla. VIII-osan tuodessa mukaan kokonaan uuden elementin peleissä, romantiikan. Squaren lippulaiva pelirintamalla, ja näiden avulla myytiin läjöittäin aina sen aikaisia konsoleita. Sarja minun mielestäni hieman laantunut X-osan myötä, mutta silti kaikki ovat upeita kokemuksia.

Tomb Raider (Saturn, PSOne), TR2 - dagger of Xian, TR3 - adventures of Lara Croft, TR - the last revelation, TR Chronicles (PSOne)

tomb.jpg

Eidos osui kultasuoneen tällä uudella tavalla tehdä seikkailupelejä. Toi genreen kolmannen ulottuvuuden ensimmäistä kertaa toimivasti. Sarjan laantuessa ja sortuessa toistoon loppua kohden, katse kääntyy jo uuteen osaan PS2:lla, jonka odotetaan nostavan TR:t taas huipulle. Vaikka päähahmo onkin tissikäs ja perseinen nainen, mikään ei muuta sitä, että ainakin sarjan ensimmäiset osat ovat pelattavuudeltaan ja viihdytysarvoiltaan täydellisiä.

Sonic the Hedgehog 1, 2, 3, Sonic&Knuckles (Mega Drive), Sonic Adventure 1, 2 (Dreamcast, Gamecube) + lukuisat muut

sonic.jpg

Sega onnistui ensimmäisenä luomaan pelin, joka pääsi Marioiden rinnalle, ja osin ohikin. Sonic 2:n ollessa yhä mielestäni paras tasohyppely, on kaikki sarjan pelit taattua laatua. Loikkasi kolmanteen ulottuvuuteen Dreamcastilla, ja onnistui siinäkin mainiosti. Pelejä on tullut lähes jokaiselle konsolille ja PC:lle ja harvemmin ne ovat toistensa käännöksiä. Upea hahmo, aikanaan kokonaan uudenlainen pelattavuus ja mahtava tunnelma saavat aikaan lähestulkoon täydellisen pelikokemuksen.

Super Street Fighter 2 (Mega Drive, SNES + muut)

sf2.jpg

Capcom teki sankariteon, kun onnistui luomaan täydellisen beat 'em up-pelin. Luen tähän vain tämän yhden osan, koska se on paras, ja muut osat ovat vain "lisäosia". Peli vain toimii niin hyvin, kuin peli voi toimia. SF:ää voi tahkota vuosia kyllästymättä, kehittyä, ja tuntea lopulta itsensä sankariksi, kun hallitsee jokaisen hahmon, ennakoi jokaisen liikkeen, on osa peliä. Omassa genressään ehdottomasti paras edustaja, kokonaisuutena kuuluu top5-pelien joukkoon koskaan.

Super Mario Bros - pelit (NES, SNES, N64, Gamecube + muut)

mario.jpg

Mario, tuo maailman tunnetuin pelihahmo. Vaikka onkin vastenmielisen lihava ja persoonaton tyyppi, pelit ovat kaikki silti kokemuksia. Mario on kulkenut vuodesta miekka ja kirves aina nykyaikaan, jokaisen pelin ollessa tasaista laatutyötä. SNES-aikoina Mario oli parhaimmassa vedossaan, mutta eivät huonoja ole N64 -ja Gamecube-versiotkaan. Puhumattakaan kiistattomista klassikoista, lähinnä kolmesta ensimmäisestä pelistä vanhalla kunnon NES:llä. Ja on Sonicin lisäksi yksi harvoja pelisarjoja, joka on onnistuneesti siirtynyt kolmanteen ulottuvuuteen.

Crazy Taxi (Dreamcast, PS2, Gamecube)

taxi.jpg

Sega näytti taas kerran, kuinka tehdään sujuvuudessaan ja yleiseltä tunnelmaltaan häkellyttävä peli. Oli yksi Dreamcastin lyhyen taipaleen lippulaivoista, ja mielestäni ansaitsee paikan pelien parhaimmistossa. Vaikka peli alkoikin nopeasti toistaa itseään niin silti sitä jaksoi tahkota parempien tulosten toivossa. Crazy Taxin ulkokuoren alla oli yllättävän suurta syvyyttä. Musiikki kaikessa paskuudessaan sopi peliin täydellisesti ja tunnelmassa oli onnistuttu nappiin. "Sujuvin" peli ikinä. Sai jatko-osiakin, mutta toistivat vain ensimmäistä peliä liikaa.

EA Hockey (Mega Drive)

eahockey.jpg

Ea Hockey on ainut urheilupeli, jota olen koskaan mielelläni pelannut. Aloitti Electronic Artsin urheilupeli-buumin. Tässä pelissä kaikki toimi upeasti, eikä siihen koskaan kyllästy. Piste. Samaa mystistä vetovoimaa, kuin Super Street Fighterissä.

Soul Calibur (Dreamcast), Soul Calibur 2 (Xbox, Gamecube, PS2)

calibur.jpg

Namcon mestariteos, ja yhtiön ainut hyvä peli Dreamcastille. Jatko-osa PSOnen Soul Bladelle. Vielä nykyäänkin silmiä hivelevän kaunis, verrattavissa grafiikoiltaan ja animoinniltaam Xbox-peleihin. Mutta toimii myös pelinä paremmin kuin taistelupeliltä voisi koskaan uskoa. Pääsi asepohjaisella lähestymistavallaan lähelle Street Fighteriä, ja mielestäni nämä jakavat ylhäisessä yksinäisyydessään tappelupelien kultapallin. On vain niiiiiin hyvä. Edit: Ja nyt SC2:sta pelanneena voin sanoa sen olevan aivan yhtä hyvä teos, kuin aiempikin. Ja jos ei muuta, näyttää ainakin kuinka aikaansa edellä Dreamcast oli. Mutta kuten sanotaan, miksi korjata jotain, joka ei ole rikki.

Skies of Arcadia (Dreamcast, Gamecube)

arcadia.jpg

Skies of Arcadia on Dreamcastin lyhyen taipaleen toinen pelattava rpg-peli. Hieman omaperäisempi lähestymistapa juonta ja pelimaailmaa ajatellen, sekä hieno toteutus kruunaavat vallan mainion ja viihdyttävän kokonaisuuden. Laivataistelut poikkeavat rpg-pelien tutusta kaavasta kivasti. Kaikki pelilliset seikat toimivat mainiosti, eikä pelillisesti Arcadiassa ole mitään arvosteltavaa. Kaikki toimii, paljon keskivertoa paremmin. Laaja maailma ja paljon tutkittavaa. Pelin helppous rokottaa hieman, mutta mahtava maku suuhun pelistä jää taatusti!

Ecco the Dolphin (Mega Drive)

eccp.jpg

Ecco, tuo delfiinien sankari. Taatusti aikoinaan ensimmäinen delfiinipeli. Omasi tunnelman ja vaikeusasteen vailla vertaa. Ecco liikkui kaikkiin suuntiin vedenalla ja teki upeasti animoituja volttejaan vetten päällä. Äänimaailma löi ällikällä ja tarjosi todellakin pelattavaa viikoiksi, jota tuon ajan pelit eivät yleensä tehneet. Sai jatko-osiakin, jotka eivät silti yltäneet ensimmäisen tasolle.

Halo (Xbox)

halo.jpg

Loi jo kuopattuun ja puhki kulutettuun fps-genreen kovasti uusia virtauksia. Upea, elokuvamainen tunnelma ja sai kaikki agressiot nousemaan sen takia pintaan. Halutti hommata ase ja mennä ampumaan metsän eliöitä. Ainut peli, jolla Xboxin omistajat voivat todella kehuskella. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kulkuneuvoilla pääsee vapaasti lentämään, leukaluut revähtävät. Loppukliimaksi on pelihistorian kenties paras. Halo omaa myös käsittämättömän laajat moninpelioptiot konsolipelien mittakaavassa.

Xenogears (PS)

xeno.jpg

Jukka, luulit jo, ettei tätä tulekaan:) Squaren PS-aikakauden rpg-eepos, joka jäi täysin aiheetta FF:ien varjoon. Ehkä pelihistorian sekavin juoni, lyö jopa MGS2:n laudalta. Mahtavan inhimilliset hahmot ja juonenkäänteet takaavat ehkä kaikkien aikojen pisimmän ja laajimman rpg-seikkailun. Ulkonäkö saattaa karsastaa pelaajia, mutta turhaan, sillä se hoitaa asiansa hyvin. Läpipeluu (ujja, huom!) saa aikaan käsittämättömän hyvänolontunteen, sen tiedän hyvin :) Myös yksi parhaita surumielisiä konsoliteemamusiikkeja ikuna.

Metal Gear Solid (PSOne), Metal Gear Solid 2 - sons of liberty (PS2)

mgs.jpg

Pakkohan tämäkin oli tänne laittaa. Kuuluu jo yleissivistykseen tuntea nämä pelit. Haloon verrattava elokuvamainen tunnelma ja käsittämättömän monet äärimmäisen pienet nippelijuttujutut tekevät näistä peleistä kokemuksia. Puhumattakaan juonesta, joka toisessa osassa hilseilee kuin aajon päänahka, mutta silti on pelihistorian mielenkiintoisimpia. MGS:t eivät ole pelejä, ne ovat ohjattavissa olevia elokuvia.

Shenmue, Shenmue II (Dreamcast)

shenmue.jpg

Shenmueta on arvosteltu, että se kaatuisi omaan massiivisuuteensa. No, voin sanoa, että niin väittävät ovat väärässä, mokomat. Shenmue tarjoaa uudenlaisen pelikokemuksen, ikineitsyen, Ryo Hazukin kommellusten muodossa. Ensimmäinen osa oli tutustumista pelimekaniikkaan, jatko-osassa se pääsee oikeuksiinsa ja tarjoaa unohtumattoman pelikokemuksen. Tunnelma äityy 2-osan lopussa äärimmäisen tunnelmalliseksi ja saa odottamaan lisää. Ja saagahan jatkuu Xboxilla ensi vuonna. Ryo Hazuki from Hazuki-dojo in Yamanose.. Have you seen men in black suits? Do you know a man called Charlie, he wears an eyepatch and has a tattoo in his arm? ...Good ol' Ryo..

Wonderboy (C64)

wonderboy.jpg

Heidi:Wonderboy on tosi viihdyttävä peli. Siinä on taikaa ja tasoltaan aika helppo. Suosittelen kaikille! :)

The Legend of Zelda - Ocarina of Time (n64, Gamecube)

zelda.jpg

Ocarina of Time. Taianomainen ja hieno toiminta-rpg. Erikoismaininta n64:n kasetille tungetuista hienoista musiikeista, Koji Kondo on Uematsun veroinen. Pelaamistani Zeldoista paras ja tunnelmallisin, jota silti nakertaa kaikkien zeldojen vaki-virhe, eli suoraviivaisuus luolastosta toiseen esineitä etsien ja sillä bossi voittaen. Tarjoaa silti upean kokemuksen.

Psycho Fox (Sega Master System)

psychofox.jpg

Hassu, pieni tasohyppely, joka 8-bittisten aikoina yritti kovasti haastaa Marion valta-aseman. Ja olikin kaikkia Alex Kiddejä sun muita parempi. Monta outoa hahmoa, joita voi vaihtaa lennossa, ja ällistyttävän laajat ja ennenkaikkea korkeat jaksot ihmetyttivät. Hyvät puolet kellistivät omituisen huonon ohjattavuuden. Yksi parhaita tasohyppelyjä.

Chrono Trigger (Snes, PS)

chrono.jpg

Yksi parhaita Squaren rpg-pelejä. Teemana aikamatkailu, ja käyttääkin sitä nokkelasti juonen kehittelijänä. Kerrassaan riemukkaat hahmot ja äärimmäisen kauniit musiikit takaavat taas yhden rpg-kokemuksen. Plussana paljon lisäpelattavaa läpipeluun jälkeenkin, mikä on genren peleissä harvinaista. Ainut miinus tulee lyhyydestä, sillä ahkera pelaaja tahkoaa pelin läpi palttiarallaa 20:ssä tunnissa.

Home

Linkkejä | Jaakko | Heidi | Kuvia muista | Lisää kuvia muista | Pelit | Elokuvat | Musiikki | Minä ja julkkis

Enter supporting content here