Aajon ja Eilin ikioma kotisivu
Elokuvat

No, otsikkokin kertoo, että täältä löytää listan elokuvista, jotka ovat sykähdyttäneet mieliämme. Ja taas kerran järjestys on summittainen. Kuvia klikkaamalla pääset leffan koti -tai fanisivuille.

Kill Bill, vol 1 (dir. Quentin Tarantino)

thurman.jpg

Sanoinkuvaamattoman hieno ja upea kunnianosoitus Aasia-elokuvaa kohtaan. Uskomattoman tyylitelty eri tyylilajien sulatusuuni, joka rysähti kerralla oman top-listani viiden kärkeen. Ehkäpä Tarantinon paras elokuva. Uma Thurman oli parempi kuin koskaan, lisäksi joka ikinen pahis oli oma, upea persoonansa. Loppua kohden jyrää katsojan päälle, kuin tiejyrä, saa melkein hihkumaan innosta. Tämän parempi elokuva ei voi omalla mittapuullani olla. Nyt Matrixin ja Sormusten Herran ohella eniten odottamani jatko-osa. Erityismaininta taas kerran käsittämättömän hienosti valitulle soundtrackille ja näyttelijävalinnoille.
"Those of you lucky enough to have your lives take them with you! However, leave the limbs you've lost. They belong to me now. "

Requiem for a Dream (dir. Darren Aronofsky)

requiem.jpg

Sietämättömän vastenmielinen elokuva. Tätä ei ainakaan heti halua nähdä uudestaan ja älä ikuna erehdy katsomaan tätä masentuneena. Alkaa rennoissa merkeissä, mutta tiivistyy lopussa sellaiseksi kliimaksiksi, jota ei hevin unohda. Omaa myös ehkä parhaan soundtrackin ikinä, sama mies kuin Aronofskyn edellisessä leffassa, Pi, Clint Mansell. Jokaiselle näyttelijälle täydet pisteet, erityisesti esiin nousee Ellen Burstyn, mutta jopa se yksi Wyansin veli onnistuu olemaan ärsyttämättä. Näyttää huumeiden vastenmielisen puolen täydellisesti. Hyi hyi.

Fight Club (dir. David Fincher)

club.jpg

David Fincherin kolmas mestariteos. Tässä elokuvassa on agressioita, joka vie leffan kybällä upeaan loppuun saakka. Jos joku pakottaisi ase ohimolla valitsemaan sen "maailman parhaan elokuvan", valitsisin Fight Clubin. Käsittämätön visuaalinen vuoristorata, joka naurattaa, järkyttää, pistää miettimään ja kattaa koko hemmetin tunneskaalan. Norton ja Pitt ovat ehkä paras parivaljakko elokuvissa koskaan (no, Terence Hillin ja Bud Spencerin jälkeen). Elokuva, jossa ei ole pienintäkään erhettä, johon voisi tarttua ja morkata. Ei ole mitään syytäkään. Mahtavuutta :)

Le Fabuloux Destin d'Amelie Poulain (Jean-Pierre Jeunet)

amelie.jpg

Amelie on onnellisuudessa verrattavissa alla olevaan Tototoon. Jos olet masentunut, ahdistunut tai muuten vain surullinen, mene ja katso Amélie. Sen jälkeen ajatuksesi liikkuvat varmasti huomattavasti enemmän niissä elämän pienissä, hyvissä asioissa, ja osaat antaa niille ansaitsemaansa arvoa. Jeunet, tuo ranskalainen höperö pitää tällä elokuvalla oman linjansa, mutta ylittää itsensä. Amélie taitaa olla yksi suurimmista "muun maalaisista" menestyselokuvista maailmalla. Ihana elokuva!

A Clockwork Orange (dir. Stanley Kubrick)

clockwork.jpg

Stanley Kubrickin ehkä se eniten elämään jäänyt elokuva. Oli aikanansa kiistellyimpiä teoksia, erittäin mustan huumorinsa takia. Mukana paljon väkivaltaa ja pornoa, sekä Alexin sadistisia ajatuksia. Malcolm Mcdowell tekee huikaisevan roolin nuorena drugarina, joka joutuu yhteiskunnan koekaniiniksi. Nykyään ei ehkä yhtä järkky kuin joskus, mutta on silti säilyttänyt kulttimaineensa. Ja Ludvig Van on varmasti saanut paljon uusia kuuntelijoita :) "No time for the old in-out, love. I've just come to read the meter. "

Cube (dir: Vincenzo Natali)

poster.jpg

Ahdistava ja psykedeelinen, mutta silti minimalistinen leffa ihmisistä, jotka löytävät itsensä kuution sisältä. Äärimmäisen pienellä budjetilla, opiskelijatyönä tehty leffa, joka onnistuu kaappaamaan katsojan mukaansa heti alusta. Tämä näyttää, että ilman isoa määrää rahaa ja upeita lavasteitakin saa aikaan upean elokuvan, kunhan idea ja toteutus muuten toimii.

The Matrix (dir. Larry/Andy Wachowski)

matrix.jpg

Wachowskin veljesten ensimmäinen osa Matrixin trilogiaan. Veljesten ensimmäinen elokuva, Bound antoi jo odottaa paljon. Elokuva, joka loi niin paljon uusia visuaalisia kikkoja ja juttuja, etten osaa laskea. Kaikessa tyylikkyydessään, cooliudessaan ja testosteronia pursuavissa toimintakohtauksissaan on jopa älykäs elokuva. Ja näillä näkymin jatko-osat pystyvät pitämään ensimmäisen osan tasoa yllä vallan mainiosti. -edit: Myös molemmat jatko-osat ovat omalla sarallaan, eli toimintaelokuva-genressä lähes täydellisiä, sanokoot kriitikot mitä tahansa. Eivät siis ykkös-osan tasolle yltäneet, eivätkä yrittäneetkään loppujen lopuksi tosissaan. Upeita leffoja kaikki tyynni, kerrassaan komea elokuvatrilogia. Piste.

Tonari no Totoro (dir. Hayao Miyazaki)

totoro.jpg

Maailman onnellisin elokuva. Näyttää, missä kulkevat mielikuvituksen rajat, ja ylittää nekin rajat ryskyen. Elokuva, joka sopii täysin yhtälailla lapsille, kuin aikuisille, saa kaikki yhtä lailla lumoihinsa. Hayao Miyazaki, tuo vanha japanilainen mies osoittaa totorolla olevansa jumala animaatioelokuvien saralla. Uskomaton elokuva, paras animaatio koskaan. Jos et tule hyvälle mielelle tätä katsoessasi, tai et tunne edes lämmintä pistoa sydämessäsi, sinun sietäisi, jos ei nyt kuolla pois, ainakin hävetä suunnattomasti. "Catbus... se on sellainen kahdeksanjalkainen kissa... joka lentää.. ja on bussi samalla.. ovi sanoo woaaaaa ja kissan naama menee virneeseen.." Ihanaa, kerrassaan ihanaa.

Pi (dir: Darren Aronofsky)

pi.jpg

Toinen ja se vanhempi Aronofskyn elokuva liikkuu samanlaisissa, äärimmäisen ahdistavissa tunnelmissa, kuin Sielunmessukin. Elokuva pyörii matematiikan mielenkiintoisessa ja tässä tapauksessa myös pelottavassa maailmassa, päätyen täydelliseen kaaokseen loppua kohden. Aronofskyn ohjaustyylin oppii jo kahden leffan perusteella tuntemaan, sillä samat maneerit on molemmissa, samoja sivuosien näyttelijöitä myöten. Ja se tyyli on sellainen, josta minä pidän.

Alien, Aliens, Alien 3, Alien - Resurrection (dir. Scott, Cameron, Fincher, Jeunet)

alien.jpg

Alien, tuo elokuvahistorian vastenmielisin hirviö. Harvinainen elokuvasarja siitä, että jokainen elokuva on täysin tyyliltään toisista poikkeava taideteos. Ja jokainen elokuva on upeaa katseltavaa. Mielestäni se kritisoitu Fincherin 3-osa on heti ykkösen jälkeen paras. Kuten sanottua, sarja liikkuu psykologisesta kauhusta aina adrenaliinia pursuavaan toimintamättöön. Ja mikä parasta, mukaan ei mahdu yhtään ainutta huonoa elokuvaa. Jokainen on omalla sarallaan upea. Ja Sigourney Weaver on naissotureiden ilmentymä, ei olisi alienia ilman ripleytä. 5-osaa odotellessa...

Trainspotting (dir. Danny Boyle)

spotting.jpg

Hulvaton brittikomedian helmi. Danny Boylen läpimurtoleffa, jossa jokainen osa-alue toimii. Teki myös Ewan Mcgregorista ja Robert Carlylestä isoja tähtiä. Sisältää muutamia ureat housuun saavia kohtauksia, suorastaan hersyvän riemukkaita. Perustuu Irvine Welshin romaaniin.

Fargo (dir. Joel Coen)

fargo.jpg

Coenin veljesten paras elokuva. Velkainen autokauppias palkkaa kaksi pikkurikollista kidnappaamaan vaimonsa, mutta siitä eteenpäin kaikki menee pieleen. Valtavirrasta poikkeava elokuva jo maisemiensakin vuoksi. Kaikki Coenien peruselementit on mukana. Fargo on yksityiskohtien taidetta ja näyttelijöiden riemuvoitto. Jokaiseen hahmoon kiintyy, niin autokauppiaasta säälittäviin rikollisiinkin. "Dem funny lookin' guys dun musta been all from outta state, we're all real good lookin' guys up here."

The Wizard of Oz (dir: Jack Haley Jr.)

oz.jpg

Ensimmäinen elokuva, joka on jäänyt lapsuudesta mieleen. Kerrassaan hieno, taianomainen tunnelma, joka saatu aikaan upealla värien käytöllä, sietämättömän satumaisella lavastuksella ja puvustuksella, sekä vallan hauskoilla hahmoilla. Aikaansa nähden onkin jopa yllättävän hienoa katsottavaa. "We're off to see the wizard, the wonderful wizard of Oz, because because because because because....!"

The Fifth Element (dit. Luc Besson)

gd1bess.jpg

Lähes kokonaan ranskalaisin voimin tehty Fifth Element näyttää, kuinka edukseen Eurooppalainen mielikuvitus on amerikkalaiseen verrattuna. Uskomattoman hieno design kautta linjan, mitään vastaavaa ei ole muualla näkynyt. Juoni jää taka-alalle upean visuaalisuuden viedessä mennessään. Luc Bessonin paras elokuva, jossa jokainen osa-alue toimii moitteetta. Erityisesti uskomattoman hieno soundtrack painuu korvasta sisään, kuin saatana ikään ja ei suinkaan toisesta ulos. Puvustus on myös jotain, mitä en olisi koskaan uskonut suuren luokan elokuvassa näkeväni.

The Crow (dir. Alex Proyas)

crow.jpg

Crow aloitti suuren goottibuumin ja oli omiaan tekemään huono-onnisesta Brandon Leestä pienimuotoisen legendan, ja Crowsta kulttihahmon. Mutta mikään ei muuta sitä, että elokuva on varsinainen visuaalisuuden mestariteos. Ja mestariteos muillakin osa-alueilla. Surumielinen, joskin aika korni tarina toimii. Jyrää kuin vuoristorata loppuun saakka. Proyas on saanut J.O.Barrin sarjakuvan tyylin upeasti valkokankaille, hieman tarinaa muunneltuna tosin. Proyas palasi synkkiin maisemiin seuraavassa leffassaan Dark City.

Dancer in the Dark (dir. Lars von Trier)

björk.jpg

Lars von Trier jatkaa omaa tyyliään tässä surumielisyyden ylistyksessä. Lähes kokonaan heiluvalla käsikameralla kuvattu musikaali, jonka ankeaakin ankeampi loppu järkyttää ja säikäyttää aina uudestaan, vaikka tietää tarkalleen, kuinka elokuva päättyy. Björk on upea säälittävänä Selmana, joka yrittää haalia rahaa poikansa silmäleikkaukseen. Musiikkikohtaukset tuntuvat osalta elokuvaa, ei päälleliimatulta omaperäisyyden hakemiselta. Maanläheinen, äärimmäisen surullinen elokuva.

Sen to Chihiro no kamikakushi (dir. Hayao Miyazaki)

chihiro.jpg

Oikeastaan jokainen Myazaki-sanin elokuva olisi ansainnut paikkansa tällä listalla, mutta tällä kertaa nämä kaksi saivat riittää. Kerrassaan taianomainen elokuva pienestä ja äärimmäisen söötistä Chihiro-tyttösestä, joka vahingossa ajautuu henkien kansoittamaan kylpylään. Leffa kuhisee aina vain mielikuvituksellisempia otuksia ja ideoita, joita ei voi kun ihastella. Ja tämä elokuva vihdoin toi japanilaisen animen elokuvien valtavirtaan, nappasi jopa amerikkalaisten ja amerikkalaisuuden ylistys-patsaan, Oscarin.

Rules of Attraction (dir: Roger Avary)

rules.jpg

Kerrassaan hieno ja omaperäisellä otteella aihettaan käsittelevä nuorisokuvaelma, jossa ryypätään ja paneskellaan ja tapellaan. Jopa James "Dawson" Van Der Beek ansaitsee ison läjän kehuja, tyyppihän osasi olla oikeasti pelottava välillä.. Lisäksi iso plussa huisin hyvistä musiikeista.

12 Monkeys (dir. Terry Gilliam)

12.jpg

Ei mikä tahansa scifi-häröily, vaikka pääosassa onkin Bruce Willis. Terry Gilliam saa aikaan sellaista jälkeä, että oksat pois. Upea tulevaisuudenvisio, upea käsikirjoitus, joka suhteessa upea elokuva. Kaikki tiivistyy suunnattoman tunnerikkaassa loppukohtauksessa, joka taitaa olla yhä ainut elokuvakohtaus, jossa Jaakko on rehellisesti itkahtanut :) Katsokaa tämä elokuva.

Pulp Fiction (dir. Quentin Tarantino)

pulp.jpg

Quentin Tarantinon toinen ja mielestäni monessa suhteessa parempi, tosin erilainen elokuva, kuin Reservoir Dogs. Kertoo henkilöhahmojen tarinat omissa episodeissaan, aikajanaa pitkin päästä päähän hypellessä. Kerrassaan riemukas elokuva, nosti Travoltan uudestaan pinnalle, ja teki Samuel L. Jacksonista viimeistään ison tähden. Mukana ei yhtään huonoa näyttelijäsuoritusta, jopa Bruce Willis on uskottava. Taattua Tarantinon erittäin hyvin tunnistettavaa tyyliä, josta tuli tämän leffan myötä villitys, monen yrittäessä jäljitellä sitä.

Magnolia (Paul Thomas Anderson)

magnolia.jpg

Magnolia on jo tavanomaiseksi muodostuneella tavalla kerrottu tarina. Eli mukana on paljon henkilöhahmoja, joiden tarinat nivoutuvat jollain tavalla toisiinsa, ja se selviää elokuvan myötä. Mutta Magnolia toimii. Ja jos joku väittää arvanneensa, kuinka elokuva loppuu, hän varmasti valehtelee.

The Lord Of The Rings: The Fellowship Of The Ring, Two Towers (dir. Peter Jackson)

lotr.jpg

Peter Jackson onnistui mahdottomassa; tekemään suuren budjetin trilogian, perustuen äärimmäisen tunnustettuun teokseen, ja tekemään siitä vieläpä erittäin onnistuneen. Ja kaiken lisäksi lähtemättä koko aikana Uudesta Seelannista :) Vaikka muunteleekin suht' vapaasti kirjan tarinaa, onnistuu silti välittämään juuri oikean tunnelman, josta Tolkienkin varmasti olisi ylpeä. Kuninkaan Paluuta odotellessa...

2001: A Space Odyssey (dir. Stanley Kubrick)

2001.jpg

Stanley Kubrick osoitti 2001:llä, että häneltä luonnistuu kaikenlaisten muiden elokuvien lisäksi myös sci-fi. Ehkäpä paras ja tunnelmallisin tieteiselokuva koskaan. Tunnelma on rauhallinen, astronauttien leijuessa avaruudessa klassisen musiikin tahdissa, jopa pelottava. Voi olla erittäin hämmentävä kokemus parilla ensimmäisellä katsomiskerralla, mutta tämä elokuva ansaitseekin monta kertaa :) "Erilainen" avaruuselokuva, vastaavaa ei kukaan muu saisi aikaiseksi. Erityismaininta Douglas Rainille, HAL9000:en äänelle.

Home

Linkkejä | Jaakko | Heidi | Kuvia muista | Lisää kuvia muista | Pelit | Elokuvat | Musiikki | Minä ja julkkis

Enter supporting content here